Arkisto: Sapattivapaa

Yhä useampi työssäkäyvä haluaisi pitää pienen tauon, huilata hetken ja ladata akkujaan. Suomessa siihen on hyvä mahdollisuus vuorotteluvapaan kautta.

Ei kukaan jaksa aina mennä täysillä. Kaikkien meidän on joskus pakko hieman hiljentää tahtia ja kerätä voimia seuraavaan ponnistukseen. Joskus Duracell-pupunkin patterit loppuvat, usko tai älä.

Ekonomin ja duracell-pupun ero on siinä, että duracell-pupuun voi vaihtaa patterit. Ekonomiin ei.

Yhä useammat tekevät irtiottoja, vaihtavat alaa, kouluttautuvat uudelleen ja hakevat työelämälleen tarkoitusta. Samaan aikaan, kun työstä on tullut monelle yhä suurempi osa elämää, työelämälle tarkoituksen etsiminen on yhtä kuin elämän tarkoituksen etsimistä.

– Aika monella kollegalla on jo vakiintunut asema työpaikalla ja ehkä hieman sellaista oravanpyöräajattelua: ”olenko nyt jämähtanyt tähän, tätäkö tämä on”?, toteaa Marie Pulkkinen, joka irrotti itsensä talvella 2004 Thaimaahan kolmeksi kuukaudeksi (ks. alla)

Kun putki on alkanut päiväkodista, jatkunut koulujen ja yliopistojen kautta työelämään, omakotitalon pihalle vanissaan istuva keski-ikäinen ekonomikin saattaa havahtua kysymään itseltään vaikeimman mahdollisen kysymyksen: ”miksi”?

Vastauksen etsimiseen tarvitaan usein aikaa. Mistä sitä saa?

– Jos ei halua irtisanoutua työpaikastaan ja elää säästöillään, voi ottaa opintovapaata tai käyttää vuorotteluvapaaoikeuttaan, toteaa dosentti Jouko Nätti Jyväskylän yliopistosta. Hän on tutkinut työelämän joustavaa ajankäyttöä laajasti.

Joillakin työpaikoilla käyttämättä jääneistä lomapäivistä saattaa saada rakennettua hieman pidemmän loman, mutta vuorotteluvapaa lienee olemassaolevista mahdollisuuksista helpoin ja realistisin.

– Sapattivapaa on yleiskielen ilmaus sille, että ihmisen pitää vapaata tavanomaisesta työstään eli sapattivapaa on mikä tahansa vapaa, josta joko maksetaan tai ei makseta korvausta eli sapattivapaan pitäjä elää säästöillään, puolisonsa tuloilla, muilla työtuloillaan tai eläkkellään, toteaa työministeriön viestintäpäällikkö Helinä Tuominen.

– Vuorotteluvapaa puolestaan on tarkasti lainsäädännöllä säädelty, hän jatkaa.

Nykyinen laki on voimassa vuoteen 2007 saakka.

Vuorotteluvapaassa on sekin hyvä puoli, että samalla, kun itse siirtyy vaihtopenkin puolelle hetkeksi, työttömänä sillä hetkellä ollut henkilö pääsee peliin mukaan – ja kaikki ovat tyytyväisiä. Näin ainakin teoriassa.

Vuorotteluvapaan käyttäjistä noin 70 prosenttia on naisia ja yleisemmin vuorotteluvapaata
käytetään kuntasektorilla ja toiseksi eniten yksityisissä yrityksissä. Tyypillisesti vuorotteluvapaata käytetään opetus- ja hoitoaloilla.

– Vuorotteluvapaa sopii aika hyvin opetusalalle, jossa opettajat voivat olla poissa lukukauden tai koko lukuvuoden, eli muutamasta kuukaudesta yhdeksään kuukauteen ilman, että siitä syntyy merkittävää haittaa työnantajalle, Nätti sanoo.

Työympäristöasiantuntija, hallitusneuvos Raila Kangasperkon mukaan vuorotteluvapaalla on jatkuvasti noin kuusituhatta suomalaista. Vuonna 2003 vuorotteluvapaata käytti vajaat 14 000 henkeä.

– Tekemiemme kyselyiden mukaan palkansaajien yleisimmät motiivit vuorotteluvapaalle jäämiseen olivat opiskelu, lisäajan tarve perheelle tai hoivatyölle, stressi ja työpaikan huono ilmapiiri, kuntoutuksen tai levon tarve sekä harrastukset, toteaa Nätti.

Siis selkeästi paussi ja hyppy oravanpyörästä. Kuten oli tarkoituskin. Vuorotteluvapaan toinen tarkoitus, pitkäaikaistyöttömien työllistäminen, ei ole onnistunut yhtä hyvin.

Käytännössä vuorottelusijaisista vain vajaat kaksi prosenttia ovat olleet työttöminä yli vuoden ennen sijaisuuden alkamista ja vuonna 2003 yli puolella vuorottelupaikkaan välitetyn työttömyys ennen sijaisuuden alkua oli kestänyt alle kaksi viikkoa.

– Käytännössä työnantajat palkkaavat jo entuudestaan tuttuja sijaisia, sanoo Nätti.

Kun ajattelee työelämästä vapaaehtoisesti sivuun jäämistä, aikalisän ottamista, ensimmäiseksi noussee mieleen hyvänolon tunne. Nopeasti sen jälkeen mieleen juolahtanee kuitenkin raha. Milläs sitä sitten elää? Raha lieneekin suurin este sapattivapaiden ottamiselle.

Samaa toteaa Nätti.

– Yhdeksän vastaajaa kymmenestä arvioi käyttävänsä vuorotteluvapaata uudestaan jos siihen tarjoutuu mahdollisuus. Suurimpana ongelmana vuorottelijat kokivat toimeentulon heikentymisen, hän sanoo.

Vuorotteluvapaan ajalta maksetaan vuorottelukorvausta, joka on 70 prosenttia vuorotteluvapaalle jäävän henkilön työttömyyskorvauksen suuruudesta – olipa kyseessä ansiosidonnainen tai ei. Vuonna 2003 keskimääräinen päiväkorvaus oli 37,50 euroa.

– Tutkimuksemme mukaan vuorotteluvapaalle jääneiden korvaus oli keskimäärin kolmasosa heidän aikaisemmista tuloistaan. Parisuhteessa tulee siis toimeen, jos puoliso käy töissä, Nätti sanoo.

Se riittää latteen ja pullaan – mutta ei vuokraan ja puhelimeen. Jos joka päivä istuu kahvilassa miettimässä elämän tarkoitusta ja uudelleensolmimassa vanhoja kontakteja opiskelukavereihin. Tosin, hehän ovat kaikki töissä.

Ekonomeja ja kauppatieteiden maistereita vuoden 2003 tilastoista löytyy 22. Heistä miehiä oli 7, ja naisia 15. Vastaavasti työpaikan saaneista, eli vaihdosta peliin tulleita ekonomeja ja kauppatieteiden maistereita oli 42. Heistä miehiä oli 13 ja naisia 29.

Ruotsissa vuorotteluvapaa tuli mahdolliseksi koko maassa lokakuun alussa 2004. Sitä oltiin testailtu muutamalla paikkakunnalla aikaisemmin ja kokemukset kannustivat jatkamaan. Kiinnostus maassa oli kova ja paikalliset työvoimaviranomaiset saivat satoja puheluita päivittäin kiinnostuneilta ruotsalaisilta.

Siellä korvauksen tasoksi on määritelty 85 prosenttia työttömyyskorvauksesta, eli suomalaista tasoa parempi korvaus.

Työnantajalle kustannukset ovat pienet.

– Periaatteessa vuorotteluvapaa ei maksa työnantajalle muuta kuin sijaisen kouluttamiseen menevät resurssit, sillä itse korvauksesta työnantaja ei maksa penniäkään, sanoo Kangasperko.

– Itse asiassa, jos vapaalle siirtyvä on vanhempi kuin sijainen, kuten usein on, hän saattaa olla sieltä kovapalkkaisemmasta päästä ja työnantaja säästää palkkaerojen verran, hän jatkaa.

Tilanne ei kuitenkaan ole työnantajalle aivan mutkaton, sanoo Nätti.

-Vuorotteluvapaalle jääminen on aina neuvottelukysymys työntekijän ja työnantajan välillä. Työnantajanäkökulmasta esimiesten poissaolo on luonnollisesti hankalaa, hän sanoo.

Kangasperkon mukaan valituksia vuorotteluvapaan kieltämisestä ei ole kuitenkaan juurikaan tullut.

Voisiko esimerkiksi yrittäjyyttä harkitseva henkilö heittäytyä vuorotteluvapaalle käynnistämään omaa yritystään, tai alanvaihtoa harkitseva ekonomi mennä toiseen yritykseen töihin, menettämättä työsuhdettaan?

– Laki ei kiellä työntekoa, mutta koska korvaus määräytyy työttömyysturvan mukaan, se joutuu sovittelun piiriin, Kangasperko sanoo.

Esimerkiksi Belgiassa, jossa vastaavanlainen järjestelmä on ollut käytössä, naiset ovat käyttäneet vapaata lastenhoitoon ja miehet juuri yritysten starttaamiseen, toteaa puolestaan Nätti.

Raila Kangasperko on itse yksi tuhansista vuorotteluvapaalla olleista suomalaisista.
– Minä jäin vuorotteluvapaalle seuraavana päivänä, kun vuorotteluvapaatyöryhmä sai työnsäpäätökseen, Kangasperko sanoo nauraen.

Hän palasi työhönsä kolme kuukautta myöhemmin, akut ladattuina, ja valmiina hyppäämään peliin mukaan.

Kainalo:
Vuorotteluvapaa on 90-359 kalenteripäivän vapaajakso, jonka aikana työntekijän palvelussuhde on lepotilassa. Tältä ajalta työntekijällä on oikeus saada vuorottelukorvausta, mikäli sen saamisen edellytykset täyttyvät. Vuorotteluvapaa perustuu edelleenkin vapaaehtoisuuteen. Työnantaja ja työntekijä sopivat vapaasta vuorottelusopimuksella. Sopimus, jossa työnantaja sitoutuu palkkaamaan työvoimatoimistossa työttömänä olevan henkilön, tehdään kirjallisesti.

Vuorotteluvapaalle voi jäädä kokoaikatyöntekijä ja työntekijä, jonka työaika on yli 75 prosenttia alan kokoaikaisen työntekijän työajasta. Lisäksi edellytetään, että työntekijä on ollut oman työnantajansa palveluksessa työssä ennen vuorotteluvapaan alkamista 12 kuukautta ja että lisäksi työntekijällä on työeläkelakien mukaista työhistoriaa vähintään 10 vuotta. Kaikki työeläkettä kartuttava työskentely ja siten myös yrittäjätyö luetaan työhistoriaan. Lisäksi neljännes työhistoriasta voi kertyä perhevapaiden ajalta, joka rinnastetaan työhistoriaan.

Työnantajan tulee palkata vuorotteluvapaasijaiseksi ensisijaisesti nuori tai äskettäin ammattiin val-mistunut työtön henkilö taikka pitkäaikaistyötön. Työtöntä ei tarvitse palkata samoihin tehtäviin, joista vuorottelija on lähtenyt. Säännös ei kuitenkaan ole ehdoton, sillä jos haettuun tehtävään ei löydy sopivaa edellä tarkoitettua työtöntä, toissijaisesti sijaiseksi on palkattava työtön, jonka työnsaannin tarve on suurin. Arvio asiassa tehdään yhteistyössä työnantajan ja työvoimaviranomaisen kanssa.

Vuorottelukorvaus on edelleen 70 prosenttia kunkin henkilön työttömyysturvasta. Niille, joilla on työhistoriaa ennen vapaalle lähtöä vähintään 25 vuotta, maksetaan kuitenkin 80 prosenttia.

Lähde: Työministeriö, Jouko Nätti

Kainalo 2:
Sukellus sapattiin

Anu Oksanen ja Marie Pulkkinen tapasivat toisensa Thaimaassa, jossa he toimivat sukelluksenopettajina viime talvena. Kumpikin oli sapattivapaalla omasta työstään, Oksanen omistamastaan elämystapahtumayrityksestä ja Pulkkinen psykiatrisia asuntopalveluja tarjoavan verkoston vetäjän tehtävistä.

Oksanen oli ollut Thaimaassa myös edellisenä talvena.

– Toimin silloin alalla, jolla kausivaihtelu on voimakasta ja kun talvella oli hiljaisempaa, ajattelin, että voisin lähteä talveksi vetämään sukellussafareita Yhtiökumppanini piti huolen yrityksestä sillä aikaa.

Pulkkinen puolestaan halusi nimenomaan katkaista muutaman vuoden pitkän työputkensa.

– Halusin lähteä ulkomaille, ja halusin tehdä pienen irtioton, ennen kuin väsähdä, hän sanoo. – Sain kurssikaverini siksi aikaa sijaiseksi, joten kaikki meni hyvin.

Paussi oli molemmille paikallaan ja he kertovat oppineensa uusista ympyröistä asioita myös kotona odottaneisiin projekteihinsa.

– Paikka oli aika eksoottinen, sillä pienellä saarella oli vain se sukelluskeskus ja vähän paikallista asutusta. Siellä ei ollut yhtään autoa, ei tietokoneita, vain yksi puhelinkoppi, Oksanen sanoo.

– Työminäkin oppi uusia asioita asiakkaiden kanssa olemisesta, sekä johtamisesta ja projektinhallinnasta.

Myös Pulkkiselle konkreettinen tekeminen toi paitsi mielihyvää, myös paljon oppia. Sukeltamiseenkin tuli kova rutiini ja korallit tutuiksi.

– Opin aika paljonkin omaan johtamiseen liittyviä asioita. Kun on itsekin välillä suorittavalla tasolla, sitä osaa asettua työntekijän asemaan paremmin. Ja on ihan kiva tehdä välillä jotain muuta, hän sanoo.

Sekä Pulkkinen että Oksanen rahoittivat sapattivapaansa säästöillään, vaikka Pulkkinen olikin tutkinut myös vuorotteluvapaan mahdollisuutta.

– Sieltä sai asunnon ja työpäivinä palkan, eli jonkinlaisen perusylläpidon, Oksanen kertoo.

– Minä rahoitin vapaani säästöillä. Jätin vuorotteluvapaan käyttämättä, koska kolme kuukautta oli niin lyhyt aika, että en halunnut ”tuhlata” sitä. Senkin aika tulee vielä, Pulkkinen sanoo.

Nyt he ovat ladanneet akkunsa. Pulkkinen jatkaa entisessä työssään, mutta Oksanen myi yrityksensä ja etsii nyt ”tylsää sisätyötä”.

– Tähän saakka työni on ollut niin hauskaa, että vapaa-aika tuntuu tylsältä. Nyt haluaisin vain levätä sohvalla, Oksanen sanoo.

Kunnes on taas irtioton aika.

Ilmestyi Ekonomi-lehdessä joulukuussa 2004.

Let's talk! Write a comment below.