Arkisto: Penkkiurheilu

Lisää voimaa penkiltä

Hei, nimeni on Risto ja olen penkkiurheilija. Luen aamun lehdestä ainoastaan talous- ja urheilusivut ja katson televisiosta käytännössä ainoastaan urheilua. Ja, köh, tietenkin luonto- ja ajankohtaisohjelmia. Toki.

Meitä on tässä maassa paljon. Hyvin paljon. Esimerkki: jos kaikki Suomen penkkiurheilijat laitettaisiin riviin, heidän grillimakkaroihinsa tarvittava sinappi riittäisi piirtämään maahan ihan oikean rajaviivan. Tai, jos kaikki maamme innokkaat urheilun ystävät muodostaisivat ihmispyramidin, ylimpänä oleva henkilö ylettyisi koskettamaan kuuta (ja sanomaan ”mä tein sen”). Jos kaikki Suomen penkkiurheilijat kokoontuisivat Helsingin olympiastadionille ja huutaisivat yhteen ääneen ”Suomi”, se kuuluisi ainakin Rautatieasemalle saakka.

Suomalainen penkkiurheilija kun ei huuda. Hän taputtaa rytmikkäästi.

Mistä johtuu, että urheilijoita ihaillaan, mutta penkkiurheilijoita katsellaan kieroon? Näyttelijöitäkin ihaillaan, mutta ei kukaan ihmettele elokuvateatteriin kaikkia rahojaan työntävää Julia Roberts –fania. Sen sijaan naamansa sinivalkoiseksi maalannut Suomen lippuun kääriytynyt urheilun ystävä saa olla varma, että häntä osoitellaan sormella. Epäreilua.

Tietenkin on syynsä sille, että kannattajia kutsutaan faneiksi. Fanaattisiahan me olemme. Mutta siitä on hyötyäkin. Alla viisi syytä, miksi penkkiurheilu on hyvä asia:

1) Penkkiurheilu parantaa itsetuntoa
Jos Suomi voittaa, ”me voitimme”.
Jos Suomi häviää, ”minäkin olisin pelannut/juossut/heittänyt paremmin”.

2) Se antaa uusia kavereita
Niin kuin nyt vaikkapa ”Raipe”, ”Mietaa”, ”Teme”, Saku, ”Litti”, ”Ere” ja ”Keke”. Ja ulkomaisiakin. ”Foppa”, ”Väinö”, ”Becks” ja ”Schumi” nyt ainakin pitää laskea ihan lähipiiriin. Ja onhan ne fanikatsomon ”Pera” ja ”Jannekin” ihan hyviä tyyppejä.

3) Se helpottaa small talk –kammoa
”In Finland, vi häv this thing called hanaa, you know, ais in the blad ja lisää vauhtia”. Sanopa se kenelle tahansa italialaiselle formulafanille ja seuraa varmasti vilkas, värikäs ja hedelmällinen keskustelu.

4) Se opettaa ja lisää oppimiskykyä
Toisin kuin voisi kuvitella, penkkiurheilijat – todellisen penkkiurheilijat – jaksavat seurata vaikkapa curlingia, krikettiä ja lacrossea televisiosta, tietämättä sääntöjä. He oppivat ne kuitenkin ne nopeasti ja löytävät omat suosikkinsa nopeasti. Sitä paitsi, kuka edes tietäisi, missä joku Vinnipek sijaitsee, jos ”Teme” ei olisi käynyt siellä tekemässä – murskaamassa – NHL:n tulokkaiden maaliennätystä 1993 (76 maalia).

5) Se on hauskaa
Penkkiurheilijalle mikään vuodenaika ei ole tylsä. Syksyllä alkaa jääkiekon SM-liiga, kesällä pelataan pesäpalloa ja jalkapalloa ja keväällä ratkotaan mestaruuksia.

6) Bonus-syy (Näin saadaan kaikki penkkiurheilijat oikein onnellisiksi): matkat
Urheilu tarjoaa mukavia tekosyitä matkustaa paikkoihin, joista on oppinut kuulemaan vain penkkiurheilun ansiosta (ks. kohta 4). Ensi keväänä sen huomaa Riika, joka vastaanottaa suomalaiset kiekkoturistit.

Siispä, hyvä penkkiurheilija, ota reilusti penkiltä hyvä asento ja nauti. Pilkkaajat ovat vain kateellisia. Onneksi heitä on vähemmän kuin meitä.

Julkaistu Veikkauksen lehdessä X lokakuussa 2005

How does that make you feel?