Lauantai, 21.12.2021
Ei, Pete ei ollut minun poikani eikä Sofia minun tyttäreni, mutta tiesin täsmälleen, mitä Doc tarkoitti. Korviini oli jäänyt soimaan Burgerlandissa sanomani lause. 

Olin puolustellut Kumpunotkoa Sofialle sanomalla, että “Peten äiti asui Pariisissa”. Tiesin, ettei se ollut kirjaimellisesti ihan totta. Jennifer oli kyllä lähtenyt Ranskaan kouluun, tavoittelemaan taidemaalarin unelmaansa, mutta ei Pariisiin vaan Granvilleen, joka oli hänen omien sanojensa mukaan Ranskan Kumpunotko. 

Asiaan. Kumpunotko, tämä virallinen, suomalainen versio, oli tullut Jenniferin ja minun väliin. 

Pitänee selvittää eräs toinenkin asia. Kun sanon, että ystävyys Jenniferin kanssa oli minulle tärkeää, tarkoitan sitä sydämeni pohjasta. En vaihtaisi sitä mihinkään. Enää. Saara on täydellinen kumppani minulle, vaikka en teinipoikana tajunnutkaan, että juuri sellaista kumppania tarvitsin. En tajunnut sitä edes silloin, kun tein aikamatkan Kumpunotkoon etsimään Jenniferiä. 

Mutta, mitä jos Jennifer ei olisikaan lähtenyt Ranskaan? Mitä, jos hän olisi jäänyt Kumpunotkoon ja minä olisin ajellut Crescentilläni ympäri kaupunkia ja me olisimme jatkaneet pitkiä, mielenkiintoisia keskustelujamme kaikesta? Sinä kesänä ennen hänen lomamatkaansa perheen kanssa, Jennifer tunsi minut paremmin kuin kukaan muu ihminen maailmassa ja jos en olisi ollut – ja tämän sanominen ei vieläkään ole helppoa – pelkuri, ehkä hän ei olisi muuttanut?

Tai ehkä olisi. Mutta sitä minä en – me emme – saa koskaan tietää. 

Ja nyt olin paraatipaikalla näkemässä kuinka sama asia oli tapahtumassa uudelleen. Olin jo ehtinyt laittaa merkille, kuinka Pete katsoi Sofiaa ihailevasti ja millaisen vaikutuksen tuo pitkä, tumma, komea muukalainen oli tehnyt Sofiaan. Petellä ja Sofialla oli ollut hauskaa, kunnes Sofia heitti Kumpunotko-kommenttinsa. 

En voinut sallia historian toistavan itseään. 

Potkaisin peiton yltäni ja hiivin keittiöön. Tein itselleni kupin kahvia ja aloin laatia suunnitelmaa. Mitä Doc ja Marty tekisivät? Mitä he olivat tehneet Paluu tulevaisuuteen II:ssa?

Oli vain yksi tapa selvittää se. Laitoin vaatteet ylleni, jätin Saaralle lapun keittiön pöydälle ja ajoin isän ja äidin talolle. Minun piti päästä aikakoneeseeni. 

Talo oli aivan pimeä, kun pääsin perille, mikä ei tietenkään ollut aivan jättimäinen yllätys, koska kello oli vasta vähän vaille viisi aamulla, mutta äidillä oli tapana nousta aikaisin leipomaan. Käänsin avainta lukossa ja avasin varovasti oven. 

Sisällä oli pimeää ja hiljaista. .

Otin kengät jalastani ja otin yläkerran rappuset kaksi kerrallaan, mutta pysähdyin jokaisen askeleen jälkeen kuuntelemaan. Kun pääsin huoneeseeni, suljin oven, että valo ja televisioni ääni eivät herättäisi muita. 

Ratkaisu ongelmaani löytyi sängyn alta, missä minulla oli laatikollinen vanhoja VHS-kasetteja, niiden joukossa kaikki kolme Paluu tulevaisuuteen -leffaa. Laitoin kakkososan sisään ja painoin playta. 

Tein elokuvan aikana muutamia muistiinpanoja, mutta kun lopputekstit alkoivat Docin haihduttua savuna ilmaan, en ollut hullua hurskaampi. Pete ja Sofia eivät olleet Marty Juniorin kaltaisia renttuja. Ei heissä ollut mitään vikaa. 

Ehkä olin missannut jotakin. Kelasin kasetin alkuun ja katsoin elokuvan tärkeimmät kohdat toisen kerran. (Kuulin äidin nousevan ylös, kun Marty löysi Georgen haudan). 

Katsoin lopun uudelleen ja Marty itki taas, mutta minä olin edelleen aivan ymmälläni. Painoin kasetin ulos videoista ja laitoin sen takaisin laatikkoon. Onnistuin samalla kallistamaan laatikkoa niin, että toinen kasetti lensi lattialle. 

Se oli Roxanne, romanttinen komedia vuodelta 1987, pääosissa Steve Martin ja Daryl Hannah. Elokuva tunnetaan väljänä tulkintana Edmond Rostandin 1800-luvun lopun näytelmästä Cyrano de Bergerac, jossa Cyrano kirjoittaa kirjeitä ihanalle naiselle kaverinsa puolesta. 

Siinä se oli! Sain idean. Ensimmäisessä Paluu tulevaisuuteen -elokuvassa Marty yrittää auttaa Georgea valloittamaan Lorrainen. Minä voisin samalla tavalla olla Cyrano ja Marty. Roxanne-kasetin lentäminen laatikosta oli ilmiselväsi kohmeloni. 

Nyt tiesin, mitä tehdä. Minun piti tehdä paluu Paluu tulevaisuuteen -maailmaan. Mutta ensin virkistin muistiani ja katsoin Roxannen.

➡️ Lue lisää Jonain päivänä Jenniferistä (HarperCollins Nordic 2019)