Tiistai, 24.12.2021 — Jouluaatto

Sofia seisoi tiskin takana valmistelemassa jouluaaton näytöstä. Saara, perfektionisti-tyttöystäväni, oli tehnyt kinkku- ja kalkkunaleipiä, ja jopa leiponut joulutorttuja Atlaksen joululeffamaratonin grande finaleen. Sofia ei suostunut edes koskemaan kinkkusämpylöihin, joten Saara lähetti Peten pikareissulle kauppaan ostamaan hummusta ja avokadoja.

Pete tuli hetken päästä takaisin selkä suorana ja pää pystyssä. Häntä ei tuntunut edes haittaavan, että hän näytti aivan lumiukolta. Hän tömisteli jalkojaan aulassa ja ravisteli lumet pois vaatteistaan.

– Alkaa olla jouluinen tunnelma, hän sanoi ja virnisti leveästi. Hetkeä myöhemmin hän auttoi Sofiaa tekemään lisää leipiä ja sanoi jotain, joka sai Sofian nauramaan.

Continue reading →

Tiistai, 24.12.2021 — jouluaatto

Jouluaaton aamu avautui synkkänä, auringolla ei ollut mitään mahdollisuuksia. Ulkona oli niin pimeää, että Einsteinkaan ei herättänyt minua aamukahdeksalta, vaan pysytteli mieluummin suosikkipaikassaan sängyn alla.

Oli mukavaa laiskotella aamu. Minulla ei ollut mitään suunnitelmia ennen neljää, eli leffamaratonimme seuraavaa näytöstä. Minun piti vain käydä Einsteinin kanssa ulkona ja hengailla Saaran kanssa, enkä juuri mitään muut toivonutkaan.

Sitten puhelin soi.

Tiesin, että puhelin soi aina samalla tavalla, mutta jostain syystä kuulin nyt jo pirinästä, että jotain oli vialla.

Langan toisessa päässä oli äiti.

Continue reading →

Maanantai 23.12.2021

Isän ja äidin talolta käveli Atlakselle 40 minuutissa, mikä oli aika pitkä aika, mutta ei ylitsepääsemätön urakka teinitytölle ja kun Sofia saapui teatterille, hän oli punaisissa poskissaan ja säihkyvissä’ silmissään oikea terveen ja terhakan nuoren naisen perikuva.

Pete talutti pyöräänsä Sofian rinnalla ja Sofian reaktiosta päätellen, heitt hyviä vitsejä samalla, kun etsi hyvää paikkaa, johon lukita pyöränsä.

– Moi, moi, heitin mahdollisimman huolettomasti samalla, kun esitin olevani täyttämässä popcorn-konetta. (En tiedä, miksi vain esitin, enkä täyttänyt sitä oikeasti).

Continue reading →

Maanantai, 23.12.2021
Äiti oli yksin kotona. Hän hyräili radiosta tulleita joululauluja ja leipoi keittiössä leipää. Ja niitä riitti. Leipää oli ihan liikaa, jos minulta kysyttiin. Minä kysyin asiasta äidiltä.

– Kuka muka syö nämä kaikki? Emme me ikinä jaksa syödä näitä kaikkia. Vaikka Tim on mukana.

– Nämä? Nämä ovat kirkon joulumarkkinoille. Ei siellä oikeastaan mitään myydä, mutta kyllähän sinä tunnet kumpunotkolaiset, eivät he halua vastaanottaa “hyväntekeväisyyttä”.

Continue reading →

Maanantai, 23.12.2021
Kuulin heti Jenniferin vastauksesta, että jokin oli vinossa.

– Ai, Peter, sinäkö siellä? Pete? On täällä, pieni hetki, hän sanoi.

Ei Jennier aina vastannut puhelimeen erityisen hilpeällä äänellä, mutta nyt hän kuulosti yhtä masentuneelta kuin Nalle Puhin kaveri Ihaa.

– Mikä hätänä? kysyin.

– Ei oikein mitään, oikeasti. Mutta … no, ilmeisesti nyt on tulossa joku myrsky ja voi olla, että Sami ei pääse jouluksi kotiin, Jennifer vastasi. – Nyt Pete on tässä.

Hän antoi puhelimen Petelle. Kuulin hänen kertovan Petelle, että soittaja olin minä.

Continue reading →

Maanantai, 23.12.2021
Heräsin täynnä tarmoa. Minulla oli tärkeä tehtävä edessäni ja tiesin, että olin oikea mies siihen. Se ei ollut missään nimessä helppo tehtävä, mutta kohtalo oli valinnut minut.

Minun piti taivutella Saara valitsemaan Die Hard seuraavaksi maratonleffaksemme. Meillä oli vain kaksi elokuvaa jäljellä ja halusin jättää Haamujen koston jouluaatoksi, aika pitkälti sen vuoksi, että Pete oli vain pari päivää aiemmin ollut näytelmän pääroolissa.

Jotain kaunista symmetriaa siinä oli. En tiennyt, mitä, mutta jotain.

– Saara, kuule, aloitin varovasti aamiaisella. Saara istui minua vastapäätä, luki sanomalehteä ja joi teetä hajamielisen näköisenä.

Hän nosti katseensa lehdestä.

Continue reading →

Sunnuntai, 22.12.2021
Vietin elokuvan ensimmäisen puoliskon toimistolla Saaran kanssa. Hän otti vara-avaimet minulta ja laittoi ne farkkujensa taskuun.

– Varmuuden vuoksi vain, hän sanoi. – Kuinka salainen projektisi etenee, hä?

– Mikä salainen projekti? Entä sinun?

– Ei minulla ole salaista projektia, sinulla on salainen projekti.

– Eikä ole. Sinulla on.

– Sinulla.

– Eipäs vaan sinulla.

Tätä jatkui parisen minuuttia.

Continue reading →

Sunnuntai, 22.12.2021
Lainasin Saaran kotiavaimia – hän ei ilahtunut – ja juoksin kotiin. En löytänyt Atlaksen vara-avaimia mistään ja kun lopulta annoin periksi, asuntomme näytti siltä, että siellä oli käynyt murtovarkaita. Sohvatyynyt olivat lattialla tai ylösalaisin (tai molempia), keittiön laatikot auki ja seinällä roikkunut Paluu tulevaisuuteen -juliste oli vinossa.

Tiesin, etten voinut syyttää sotkusta Einsteinia, ainakaan kokonaan, mutta se oli sen (Saaran tapaamisen) ajan murhe. Yhtäkkiä tajusin, että avaimet olivat saattaneet jäädä isän ja äidin luo, joten rynnistin ulos ja ajan säästämiseksi hyppäsin Kulkurini selkään. Kupla oli Atlaksella ja sen hakemiseen olisii mennyt liikaa aikaa.

Poljin täyttä vauhtia vastatuuleen – tietysti – ja sateessa.

Continue reading →

Sunnuntai, 22.12.2021
Kun astelin takaisin toimistoon, Saara istui suuressa tuolissa tietokoneen takana. Hän tarkasteli minua tavalla, johon vain hän pystyi. Se oli kuin röntgenkatse, mutta ei sellainen, joka näkisi vaatteideni läpi. 

– Mitä tämä jatkuva ramppaaminen Kimin levykauppaan oikein tarkoittaa? Miksi oli niin tärkeää lähettää Sofia ja Pete yhdessä kaupungille? Mitä oikein sanoit Petelle äsken? Saara tivasi. 

– Ei mitään, ei yhtään mitään. Kiitin vain Peteä avusta ja sitä paitsi, he saavat julisteet jaettua nopeammin yhdessä, vastasin ja pakenin kohti alulan kahvinkeitintä. 

Saara seurasi minua aulaan. 

Continue reading →

Sunnuntai, 22.12.2021
Isä ilmestyi teatterille puolenpäivän aikaan. Hän tuli tuomaan julistetta, jonka olin unohtanut ottaa mukaani, kun Sofia ja minä saimme isän kiinni salaiselta varastolta. Hän oli ylittänyt itsensä jälleen, tällä kertaa inspiraation lähteenä oli toiminut Joulupuu on kärvennetty” -elokuvan juliste.

Kuvassa oli isän loistava piirros, jossa (minua muistutanut) joulupukki sai sähköiskun Atlaksen katolla, niin että joululahjoja lenteli joka suuntaan. Julisteen alalaidassa luki Joululeffamaraton.

Continue reading →