Maanantai, 23.12.2021
Kuulin heti Jenniferin vastauksesta, että jokin oli vinossa.

– Ai, Peter, sinäkö siellä? Pete? On täällä, pieni hetki, hän sanoi.

Ei Jennier aina vastannut puhelimeen erityisen hilpeällä äänellä, mutta nyt hän kuulosti yhtä masentuneelta kuin Nalle Puhin kaveri Ihaa.

– Mikä hätänä? kysyin.

– Ei oikein mitään, oikeasti. Mutta … no, ilmeisesti nyt on tulossa joku myrsky ja voi olla, että Sami ei pääse jouluksi kotiin, Jennifer vastasi. – Nyt Pete on tässä.

Hän antoi puhelimen Petelle. Kuulin hänen kertovan Petelle, että soittaja olin minä.

– Hei, pom… Peter, Pete sanoi puhelimeen.

– Terve, Pete. Kuule, voitko tehdä pienen palveluksen?

– Totta kai, mitä tahansa, Pete vastasi ja kuulin kuinka hänen kantansa kolahtivat yhteen ja näin sieluni silmin, kuinka hän veti kätensä lippaan.

– Se kassu, jonka sait? Voisitko lukea biisilistan minulle?

– Sinullekin?

– Mitä tarkoitat?

– Eiku, sitä vain, että Sofia teki niistä biiseistä oman Spotify-soittolistan eilen Atlaksella. Mutta totta kai voin lukea ne sinulle.

Kirjoitin kappaleiden nimet Peten sanelusta kahdelle Post it -lapulle ja painelin suoraan takaisin kadulle etsimään lLevykauppanaista. Minun ei tarvinnut odottaa kauan. Hän ilmestyi melkein heti kulman takaa ja asteli suoraan minua kohti. Otin muutaman sivuaskeleen ja olin etsivinäni jotakin takkini taskuista ja kävelin lähemmäs vasta, kun olin nähnyt hänen vilkaisevan ympärilleen ja astuvan sisään levykauppaan.

Odotin ulkopuolella, kunnes näin hänen olevan tiskillä ja sanovan jotain Kimille. Vedin oven auki ja kuulin pienen kulkusen kilisevän.

– Anteeksi, arvon neiti, sanoin. – Taisitte pudottaa Top 10 -listanne kadulle. Se vaikuttaa tärkeältä.

Hän katsoi minua hämmentyneenä, mutta näin Kimin ilmeestä, että hän oli utelias kuulemaan listasta enemmän.

– Sanoitko Top 10 -lista? Mistähän aiheesta, jos saan tiedustella, hän sanoi.

– Vaikuttaa olevan biisilsta … kokoelmakasettia varten? Sanoin ja ojensin Post-it -laput Levykauppanaiselle. – Vai mitä?

Hän katsoi minua silmiin ja nyökkäsi aivan hitusen verran.

– Sitähän minäkin, vastasin. – Haluat ehkä vilkaista listaa, Kim. Oho, onko kello jo noin paljon, nyt minulla on kiire, jatkoin ja heitin heille hyvästit.

– Saanko katsoa? Kim sanoi, juuri kun avasin ulko-oven ja harppasin jalkakäytävälle.

Olin aivan verraton Cyrano! Ongelmani oli ainoastaan, että olin itsekin Cyranon tarpeessa, mutta minulla ei sellaista apua ollut.

Näin Saaran juuri silloin kääntyvän Kuplalla Atlaksen sivuoven eteen. Hän nousi autosta ja hymyili minulle, mutta jatkoi matkaansa sisään sanaakaan sanomatta. Kumpikaan meistä ei halunnut jatkaa aamuista väittelyä joululeffoista. Ainakaan vielä.

– Hei, tulen kohta takaisin, minun pitää hoitaa yksi asia nopeasti, huusin, samalla kun käynnistin Kuplan ja käänsin sen kohti katua.

Suuntasin Kuplan kohti Kumpunotkon laitamilla sijaitsevaa aikakonettani, sillä tajusin, että tottahan toki minulla oli oma Cyranoni. Hän asui BBS-purkissa ja hänen nimensä oli Twisted Sister. Hän tietäisi, mitä sanoa.

➡️ Lue lisää Jonain päivänä Jenniferistä (HarperCollins Nordic 2019)