Sunnuntai, 22.12.2021
Isä yritti esittää, että hänen salainen varastonsa ei ollut mikään iso juttu, mutta silti hän pyysi minua ja Sofiaa olemaan kertomatta siitä äidille.

– Se on yllätys, hän sanoi. Olin varma, että se olisi ollut äidille yllätys, jopa suoranainen shokki.

Seuraavana aamuna painelin suorinta tietä Kimin Levykellariin. Aikaa ei ollut enää hukattavana, joten tarvitsin järeät aseet käyttööni. Eli kokoelmakasetti. Peten piti antaa Sofialle kasetti ja sen oli parasta olla hyvä.

Selitin tilanteen Kimille, joka raaputti leukaansa hieman. Se oli hyvä merkki, sillä se tarkoitti, että Kimin aivot olivat töissä ja Kim oli silloin parhaimmillaan.

– Tämä ei olekaan aivan helppo tilanne, hän sanoi. – Tarvitsen lisää informaatiota. Ja nyt on tärkeää tietää, millainen vaikutus kassulla pitäisi olla.

Kim alkoi pumpata minusta lisää tietoa ja vastasin hänen kysymyksiinsä parhaani mukaan.

– Ei, heillä ei ole omaa biisiä. Ei, heillä ei ole pitkää historiaa takanaan. Sofia teki Petelle kaakaota ja hän teki Sofiaan vaikutuksen koulunäytelmässä. Pete? Jenniferin poika. Sofia on minun siskontyttäreni, vastailin. Minua nolotti koko tilanne, en osannut auttaa Kimia juuri ollenkaan. Hän kirjasi vastaukseni vihkoonsa ja kun oli saanut sivun täyteen, hän alleviivasi viimeisen kohdan kahteen kertaa ja repi sitten kierrevihkostaan puhtaan sivun irti.

– No niin, sitten töihin, Kim sanoi. – Ensin pitää valita kasetti.

Hän kääntyi ympäri ja nosti esiin kenkälaatikon, joka oli täynnä kasetteja.

– Hmmm… 60, 60, 90, 60 … BASF, TDK, Maxell, Sony, Fuji … kromi vai metalli … tässä!” hän huudahti ja otti käteensä BASFin tunnin kasetin, repi muovit sen ympäriltä ja asetti sen takanaan olevan stereon kasettipesään.

– Tälle mahtuu varmaan viisitoista biisiä, mutta ensin meidän pitää kehittää kehystarina, hän jatkoi.

– Kehystarina?

– Heidän tarinansa. Minkä tarinan haluamme – öö, mikäs sen pojan nimi olikaan?

– Pete.

– Niin, Peten kertovan sille tytölle, jonka nimi oli …?

– Sofia.

– Niin just.

– Minusta olisi vain kiva, että he uskaltaisivat kertoa tunteistaan toisilleen, ei sen kummempaa.

– Mielenkiintoista, Kim sanoi ja hieroi taas leukaansa. Sitten hän nosti tiskinsä luukun, käveli yhdelle levylaatikolle ja nappasi sieltä muutaman levyn käteensä. Sitten hän loikkasi toiselle laatikolle ja nappasi pari levyä lisää mukaansa.

– Aloitetaan tervehdyksellä. ‘Hello’, Kim sanoi, otti levyn kotelosta, asetti sen levylautaselle ja pudotti neulan levyn päälle. Sitten hän painoi Rec ja Play ja hieroi käsiään kuin Bond-konna.

Meiltä meni kasetin tekemiseen kaksi tuntia. Juoksimme vuoron perään hakemaan uusia levyjä aina, kun saimme uuden idean. Kun kasetti oli täynnä, Kim pyysi minua kirjoittamaan kappaleiden nimet kasettikoteloon.

– Minulla on niin huono käsiala, hän sanoi.

Istuin jakkaralle ja kirjoitin huolellisesti kappaleiden nimet ylös.

A-puoli:
Hello
How Will I Know
Burning Heart
Freedom
I Want To Break Free
Take On Me
The Way You Make Me Feel

B-puoli:
Through The Barricades
Every Breath You Take
Love in the First Degree
I Just Called To Say I Love You
Time After Time
Autiotalo
Crazy for You

Viimeinen kappale oli mukana minun vaatimuksestani. Ei se ehkä ollut minun ja Jenniferin kappale, mutta olimme tanssineet sen tahtiin juuri ennen kuin Jennifer antoi minulle pusun sen kerran sinä iltana vanhojentanssien jälkeen.

– Eiköhän se ole siinä, Kim sanoi. – Toimii.

➡️ Lue lisää Jonain päivänä Jenniferistä (HarperCollins Nordic 2019)