Sunnuntai, 22.12.2021
Kun astelin takaisin toimistoon, Saara istui suuressa tuolissa tietokoneen takana. Hän tarkasteli minua tavalla, johon vain hän pystyi. Se oli kuin röntgenkatse, mutta ei sellainen, joka näkisi vaatteideni läpi.
– Mitä tämä jatkuva ramppaaminen Kimin levykauppaan oikein tarkoittaa? Miksi oli niin tärkeää lähettää Sofia ja Pete yhdessä kaupungille? Mitä oikein sanoit Petelle äsken? Saara tivasi.
– Ei mitään, ei yhtään mitään. Kiitin vain Peteä avusta ja sitä paitsi, he saavat julisteet jaettua nopeammin yhdessä, vastasin ja pakenin kohti alulan kahvinkeitintä.
Saara seurasi minua aulaan.




